Jyskyjärvi, Vienan Karjala 30.-31.3. 2003
Visiting by a car the remote Jyskyjärvi village in mythic Northern Karelia
Late winter-expedition Part 4 Part 1 Part 2 Part 3
Valokuvat ©Petri Niikko, Photographs

Jyskyjärvi oli matkamme viimeinen etappi. Sää kylmeni purevan tuulen ja pakkasen myötä, mutta lähtöaamuna oli tyyntä ja aurinkoista. Asko ehti tiistaina sujuttelemaan suksilla kylän ympäri ja minä kävelin jäälle kuvaamaan siltaa. Hanki kantoi. Karjalan kierros on aina mukava päättää Jyskyjärvellä. Kylässä on elämää. Edellisellä reissulla päätin järjestää diaesitysillan koululla, ja semmoinen minulle varattiinkin. Paikallisilla lapsilla oli varmasti monenlaisia käsityksiä suomalaisturisteista, eikä aina kovin hyviä. Minäkin olen saanut nähdä keskisormea sommitellessani kylän näkymiä kameraani. Kaikki turistit eivät ymmärrä kunnioittaa ihmisten yksityisyyttä ja paikallisia tapoja. Kameroitten annetaan laulaa eksotiikkaa sillan kupeessa ja taas jatketaan matkaa. Halusin näyttää kylän lapsille miksi olen aina palannut Karjalaan valokuvaamaan. Halusin todistaa näkevämme varsinkin Jyskyjärvessä merkittävää kauneutta ja arvoa kylänä. Suurin osa meistä turisteista ihastuu vilpittömästi Karjalaan.

Hiukan minua jännitti kun virittelimme koululle diaprojektoria. Opettajat löysivät minikokoisen esityskankaan, jolle projisoitu kuva osuikin ison kirjanipun ansiosta, mutta ei luokkakaan suuri ollut. Oppilaat jaettiin kahteen ryhmään. Varasin esitykseeni runsaasti kissakuvia ja muita hauskoja eläinviritelmiä. Lapset reagoivat niihin samanlaisilla "vau" ja "voiii!" -kommenteilla kuin suomalaisetkin. Jyskyjärven koulun rehtori on kotoisin Paanajärveltä, ja runsas kuva-aineistoni sieltä oli varmasti asiantuntevan tulkin takia verratonta "ymppää" oppilaille. Näytin kuvia myös Karjalan kansallispuistoista, joihin koululla ei ole ollut mahdollisuutta tehdä retkiä. Kuvaesityksen kohokohdiksi olin valinnut huikeita iltavaloja lasten kotikylästä, joka nyt toivon mukaan on nyt heillekin hiukan suurempi ylpeyden aihe. Monet lapsista tulivat esityksen jälkeen kiittämään minua suomeksi.

                
Lemminkäisen vene oli juuttunut lumeen. Nautimme talvisista ajokeleistä. Vasta pari viikkoa myöhemmin alkoi Karjalan rospuutto.

                                        
Tutulla mummolla oli hyviä uutisia: poika pärjäsi hyvin armeijassa. Kylyn ikkuna oli jäässä.

       
Vilho tervasi venettä. Terva on tietysti poltettu itse. Isännän talo on keltavihreä. Vilho protects his boat with a real tar. Kylän työllisyys paranee vaihteeksi suuren sikalan valmistuttua ensi kesänä kylän ulkopuolelle. Laskelmat hajuista ja jätteistä on kuulemma tehty...

                                           
Jyskyjärven päiväkodissa rakastetaan piirtämistä. Naistenpäivänä piirrettiin äidin kuva. Ohjaajan poika Maksim teki näköisen!?
The son draw his mother on Women's day 8.3.2003. Mama is working in the day-nursery. Kuulimme huhuja, että päiväkotikin olisi lapsien vähyyden vuoksi lopetettavien listalla. Viime vuonna kylään syntyi vain yksi lapsi. 

                          
    Ystäväni Asko tuo mieleen varahvontta Lesosen, I.K. Inhan reippaan matkaoppaan Vienassa vuodelta 1894.

                                       

 Takaisin etusivulle Back to the home
Talvitrilogian päätös:  Previous views from this expedition:
1. On the road to Kalevala  2.  Kalevala  3. Paanajärvi

                  
Helvin Kikki oli lähdössä mukaamme. -25° asteen pakkanen tyhjensi autosta akun ja lähtömme viivästyi kauniina aamuna.

                                          Pelätyn rospuuton sijaan huhtikuun alku tarjosi meille sileän talvitien. On the way home we got some lucky with the roads.

                                   
                                    Suomessa samana iltana. Maailma oli erilainen kuin aamulla.
                                    In Finland it was already springtime 1.4.2003. After 900 kms
                                    we were at home in Helsinki, missing already back to Karelia.