Matkakuvia Kalevalan asutuskeskuksesta Vienan Karjalassa 7.-8.4.2006
Kalevalan upea etnografinen museo sai häädön

Kuvat ja teksti ©Petri Niikko

Kalevala on yli 4000 asukkaallaan Vienan Karjalan suurin kylä tai oikeammin taajama. Kylässä asuu paljon nuorisoa, päiväkotejakin on monta. Alue oli varsin merkittävä työllistäjä vielä Neuvostoajan lopulla. Kylän nimi vaihdettiin Uhtuasta Kalevalaksi 1960-luvulla. Kalevala on paitsi myös Karjalan kansalliseepos niin myös suurin karjalaisväestön keskittymä Pohjoisessa Venäjän Karjalassa. Se sijaitsee hyvin kauniilla paikalla Keski-Kuittijärven rannalla. Huolimatta sotilaskasarmeista ja kauhtuneista kerrostaloista kylässä on mukava tunnelma ja se on paikoin kauniskin. Ihmiset ovat ystävällisiä. 
   
1990-luvullla taajamassa avattiin ainutlaatuinen kotiseutumuseo, sikäläisittäin etnografinen museo, jonka aineiston asiantuntijat ja kyläläiset keräsivät itse lähikylistä 1990-luvulla. Museo avattiin tavaratalon toisessa kerroksessa kymmenisen vuotta sitten. Siellä on kokoonnuttu viettämään erilaisia juhlija, koululaiset ovat oppineet siellä vanhoja piiritansseja ja lauluja, ja sen vaihtuvat näyttelyt ovat olleet sangen korkeatasoisia. Ne on usein palkittu tasavallan taholta.

Tänään 20.4. museota ei enää ole. Tavarat on kannettu ties minne ovat mahtuneet ja tavaratalon toiseen kerrokseen ryhdytään rakentamaan kodinkoneosastoa
Kalevalan piirin johto levittelee käsiään. Uskokaa tai älkää: Tavaratalo olisi antanut museon jäädä, jos se olisi suostunut vuokran nostoon 15000 ruplasta/kk (450 euroa) 
350.000 ruplaan, eli yli 10.000 euroon kuussa.


Näkymä puretusta museosta, kun se vielä toimi.

Piirin hallinto levittelee käsiään - Ei asia sille kuulu, vaikka se on ihan itse jättänyt nykyisen "kohtuuvuokran" maksamatta.
Kyseessä on mielestäni selvä karjalaisen kulttuurin heikentämiseen tähtäävä toimenpide, vaikka se puhtaaseen bisnekseen verhotaankin. 
Sääli! Karjalaisista ei ole uhkaa kenellekään.
10.000 eurolla kuussa  saisi melko hulppeat tilat Helsingin tai Pietarin keskustasta. Ainakaan minä en enää siitä kaupasta tuliaisiani osta.

     
Andrein kalevalaiset puutyöt ovat vaikuttavia. Vastaveistetyllä Väinöllä on kuitenkin syytä huoleen, vaikka hänet myydäänkin ehkä ensi kesänä kiitolliselle
suomalaisturistille. Karjalassa ei ole kohta paikkaa missä laulaa, eikä kenties edes kieltä ymmärtäviä kuulijoita.

     
Tähänkö museo muuttaa? 1920-luvulla talossa pidettiin Antikaisen sotajoukkojen kokouksia. Siksi röttelö on suojeltu, vaikka se näyttääkin hajoavan tuulenvireestä. Piirin johto on luvannut museolle tilat toisesta kerroksesta. Talossa laaditaan remontti, jonka on arvioitu kestävän vuosia. Lönnrotin mäntykin on rakennusta suorempi! Samaan aikaan tiilisen kulttuurikeskuksen katto on osittain rysähtänyt, eikä kukaan tee asialle mitään. Tilanne on kuvaava alueen vienalaiskarjalaiselle kulttuurille. Virallinen taho antaa kaikesta päätellen siunauksen sen nopealle katoamiselle. 

              
Kyllä Kalevalasta kauneuttakin löytyy. Järvellä järjestettiin pilkkikilpailut. Risti suojelee järvelle lähtijöitä. Tätä kirjoitettaessa vesi on jo vallannut jäät.

      

                                  
           Kalevalan sairaala. Pyykkiä saattoi vielä pestä vielä "Stalinin kanavan" jäällä. Uhut -joen reittiä oiottiin, kun Kuittijärven vesi nousi säännöstelyn myötä

                                       
                                                                                        Likopää. Kuvat ©Petri Niikko 2006

 

Edelliset kuvat Jyskyjärveltä.<<<<<

Uhtua jatkuu >>>>>

Etusivulle