Jyskyjärvellä 5.4.2006
Päivä ennen rospuuttoa Jyskyjärven kylässä. Kuvat ja
tarina ©Petri Niikko.
Edelliset kuvat <<<<
Uuden sillan omistajaksi esittäytyi saaressa majaansa pitävä viiksiniekka.
Hilma oli lukenut Karjalan Sanomista, että suurimittainen Valkealan
patohanke toteutuisi sittenkin. "En uso, että kylämme hukkuu. Niin on
suuret suot ennen Jyskyjärveä, ei nouso meilä niin paljon vesi kui sanotah. Mänöy
soilla." Pahinta olisi, jos voimala runnottaisiin läpi sillä perusteella,
että se tuottaisi muodikasta markkinasähköä Suomeen.
Helmi puolestaan hävitti lampahat vuosi sitten. "Saatte
ostaa nyt sukkanne kaupasta", tokaisi hän hämmentyneelle jälkikasvulleen.
Vaan pitipä sitten kuitenkin ostaa villoa, jotta piäsisi "kezryämäh"
rukilla talven hiljaisina hetkinä!
Ulitsa Sovetskaja, Jyskyjärven "Mannerheinintie" huhtikuun alussa.
Kuvat ©Petri Niikko
Puhdas kuin pulmunen.
Jyskyjärvellä myös naiset ovat kovia kalamiehiä. Ljusha pitää
kädessään osaa yhden päivän pilkkisaaliista. Ja mikäs on kunnon suksilla
hiihellä!
Ljusha kertoi joutsenten jo saapuneen Jyskyjärven kylän liepeille .
Sylvi asuu talvella tyttärensä luona. Talossa piti majaansa nyt kahdeksan
henkeä, mutta tunnelma oli sopuisa. Talon miehet eivät ole saaneet palkkaa
metsätöistä moneen kuukauteen. Huhutaan, että viimeisetkin savotat pannaan
pian kiinni. Miesten on muutettava aina Moskovaan saakka töiden perässä.
Sylvin poika oli 600 ruplan konnuuden vuoksi viettänyt 4 kuukautta
"pakkotöissä". Askon tavatessa Iivanan tämä punoi vakkoja
myytäväksi selvin päin, katse tulevaisuudessa. Asko sai kuulla samalla
melkoisia tarinoita sikäläisestä laittomasta moottorikelkalla
metsästyksestä. Ei ihme, jos peuroja ei näy teiden varsilla.
Mekin saimme eteemme lautasellisen maukkaita keitettyjä ahvenia.
Monille kyläläisille suomalainen kirkko on viimeinen toivo ja pelastus.
Töiden loppuessa sekään ei riitä, kun perhe pitää elättää.
Seuraavaksi siirrymme Kalevalaan läpi sulavien
teiden ja hankien >>>>>
Edelliset kuvat