Omistettu Paanajärven kylälle ja Vieno Dementjevalle 
sekä muille kylän asukkaille.

Ohi kuusen konkeloiden,
läpi metsien, nevojen
sinisten salojen taakse
matka tuonne joutunevi 
kohti Vienan kaunokaista,
Karjalan kuulua kylöä,
Paanajärveä poloista.
Sade himmeä heruvi,
kastelevi kangasmaita.

Joukko norja astelevi,
peräkanaa kaartelevi
Suomen mailta nuo tulijat.
Pitkin suota pitkospuilla
jalannousu on keveä.

Kylä aukeaa edessä,
Paanajärvi harmaasilmä
Kemijoen kainalossa,
kirkko vanha kumpareella.
Sade himmeä valuvi,
kastelevi kalmismaata.

Talo harmaa töyrähällä,
portinpielensä edessä. 
Kulleroita kultaisia.
Terveh’ tulkua toivottavi
itse ehtoinen emäntä,
Vienan viehko harmaahapsi.
Käskevi sisälle käydä,
pöydän ääreen istuskella
vieraat oudoista oloista

Nautitahan antimia:
keittoa Kemin kaloista
hilloja suon saloista
kera marjakakkaroiden.
Tutustutaan toisihimme,
juttu luistavi lujasti.
Kiitos kelpo kestistäsi,
Vienan viehkeä emäntä! 

Kylänraitti rauhallinen,
tuvat tummat turvalliset,
pihapihlajat pyhäiset,
venevajat valkamissa
kertovat ikitarinan
elostansa entisestä,
muinaisesta mahdistansa;
laukkukaupasta Kalevan
aina kauas Suomen maille
sekä Iivanan itähän 
Kemijoen vartta pitkin.