Uusia kalevalamittaisia runoja.

Vanhat kansanrunot saivat uuden, hurjemman maineen, kun Matti Kuusen ja Senni Timosen toimittava SKVR XV täydennysosa ilmestyi kauppoihin. Kansanrunoja kaunisteltiin vasta jälkeenpäin mm. Elias Lönnrotin toimesta.
Lue Kaisu Kotitien artikkeli SKVR XV-teoksesta.

Otteita SKVR XV:sta:
Sampo-jakso

Itte seppä Ilmarinen,
kaiken ma(a)ilman takoja,
ilman kannen kalkuttaja.
Somer silmillen sirosi,
vesi parsku parmahille.
Lintu lentää löyhöttelee,
pesän tjetä tjetelee.
Meni kuudexsi muruxi.
(Noita) tuuli tuu(v)ittaapi,
veden henki heilutteli
tuonne lietohon merehen,
rannalle merutta vasten.

Kristfrid Ganander SKVR XV:60
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

(Meit on kaxi kaljupäätä
Rautalamin) rannikolla,
(joilt on hiisi hiukset vienyt,
paha hengi paljastanut,
vaan se on parralla parattu),
turpajouh(illa) tuettu,
korvakarv(oilla) kohettu.

Kristfrid Ganander SKVR XV: 160b[Kitee tai llomantsi.Lönnrotiana1:407.
[1828] SKVR: 672:

Lemmen nostaminen

Nousi Lempi liehumaan,
kunnia kukoistamaan
yli kuuen kirkkokunnan - -
Sian nahka silmiltäis,
koiran nahka korviltais,
päältäsi pahat pakanat!
Naijanpa nasanenätkin,
jouhetaanpa jormunammat,
miksi ej sinua naija,
suon kukaista, maan kukaista,
kaiken kaupunkin kukaista,
vesiheinän hempeyttä,
kastekorren kauneutta,
ej naitu nainta vuoella,
kirkin vuonna kihloittiina,
viety viimaissä kesällä?
Hei kyrpä, heräjä kyrpä
tämän piian pillun päälle,
tämän lapsen lantioille,
tämän peipposen perälle!
Nouse nokko, seiso seipo,
mamman makkara ylene,
nouse nuorin nostamatak,
terva köysin tempomatak,
Jos et nouse , niin mie noijun
jos et kiihy, niin mie kiruun.*
*Linnat liikkuu, järvet läikky,
miks’ et on sinain liiku,
liiku liikuteltuaissa?
Tupsun lupsun tuhkarieska,
läpi reijen lämmin rieska,
rikasta rakastamaan,
rahallista noutamaan.
Tule jo kyrpäjen kuningas,
paljaspää papurokallen,
pane kyrvät kyntämään,
kivekset kilisemään,
nahkapallit naukumaan,
päästä kyrvät kytkyistä,
karvavarret kahleista.
Ej sitte sinä ikänä
jos ei tänä kesänä
kyrpä rummussa rumane,
heitä Henten tentteriä.
Nouskaan kiihko kiimasuost
häkärä häijyn perästä,
tallista oriin kiihko,
tamman kiihko tanhuasta,
lepiköstä lehmän kiihko,
kissan kiihko kiukualta,
kasin pienen karsinasta,
penun pienen penkin alta,
seihtemän oriin suonet
yhen kyrvän ympärille,
jot’ ei saisi oissa maata
eikä päivissä lepätä!

12. hempeyyttä. 40. *Jo kiihty palamaan när elden*. - Vrt. lyhennetty kopio Lönnrotiana 17:71. Osia tekstistä XV 672 Boreniuksen mukaan (B II 93 s. 11) käyttänyt Kanteleessa julkaisemassaan versiossa (1, 31-34), jonka L. ilmoittaa esipuheessa saaneensa Ilornantsista. Niemi oli paikantanut molemmat Boreniuksen m Kantelecssa käytetyt tekstit 406 (= 4680) ja 407 Kiteelle. Kysymys on tapauksessa puhtaaksikirjoituksista, joten kenttäjärjestys on ehkä hajonnut.
(SKVR XV s.

Ilokylän laulaja

La mie laulan, la alotan,
la miä virkan virsiään,
nostattelen nuottiaan.
En virttä etäältä etsi:
miull on virret vieressäin,
nuottilauta päälaella,
virsikarppi kainalossa,
hot laulan yheksän yötä,
päivän päälle kymmenettä.
Venäläin viekas koira
veti versii reellä,
saatto saahkalla sanoja,
saatto meien salvoimee.
Reki kilkahti kivvee,
saahka meien salvoimee,
tuoho puotti puolet virret.
Tuost miä poimin polleheen,
etsin esiliinaiseen.
Kyll on miull nyt virtosii
niiku seinähirtosii.

Volosan nainen 1883
SKVR XV:1207