Sanasammon käynnistysopas, taustoja
(korvaava teos, Runorumpu ja Runoräppänä nyt kaupoissa)

Suomen kieli on ihmeellinen asia. Oikeastaan se onkin otus, joka jo ammoisista ajoista on asuttanut tätä syrjäistä kansakuntaa ja säilyttänyt semmoisia tapoja, mihin muualla ei enää törmää. Siksi se onkin vähän arka. Mutta kun sitä kutsuu oikealla tavalla se uskaltautuu ulos kolostaan ja rupeaa leikkimään. Eikä maailmassa ole toista niin leikkisää lemmikkiä kuin se! Se tykkää kaikista sanoista ja haluaa repiä, maistella ja pureskella niitä. Lapsilla ei tule aika pitkäksi sen kanssa.

Ja nuoriso! Se kun oppii leikkimään otuksella oikein tosissaan niin oksat pois. On se niin hurja, ja toisaalta niin hempeä, että vasta nuori saa siitä kaiken irti.

Suomen kieli on myös eräänlainen kone, kadonneeksi luultu Sanasampo. Sen kun löytää ja oppii käyttämään sitä voi tulla tietäjäksi. Ainakin hauskaa sen kanssa on, varsinkin yhdessä. Yhtäkkiä se voi muuttua taas otukseksi ja kadota metsään. Suomen kielessä on taikavoimaa, sillä niin vanha se on.

Kalevalamitta - kielen uudistava käyttöjärjestelmä?

Väitetään, että suomen kielen tulevaisuus on uhattuna. Äidinkielen puhtaudelle heitetään hyvästejä kloonimikrojen, kännyköiden, luusereiden, pahvitötsien ja nettidiilereiden pesiytyessä sanastoomme. Varsinkin nuorten kielenkäyttö on kauhistus, vaikka ehkä juuri lapset ja nuoret ymmärtävät kieltämme parhaiten. Heillä on näet lähes biologinen suhde kieleensä, sillä he kasvavat kielemme sisällä. Siksi on aivan luonnollista että lapset ja nuoret leikittelevät sanoilla ja kokeilevat kielen rajoja joskus rumankin kuuloisesti.

Lapsille ja nuorille pitää vain antaa oikea väline löytää kielensä, joka voi olla kiehtova seikkailu ja loputon löytöretki paitsi kieleen, niin myös suomalaiseen identiteettiin. Voisiko yli kolmetuhatta vuotta vanha tietokoneohjelma “kalevalamitta” olla semmoinen väline, kielemme kadonnut, uudistava käyttöjärjestelmä?

Useita kalevalamitan kursseja ja kolmet runonlaulun Suomen mestaruuskilpailut järjestäneenä olen saanut seurata läheltä kalevalamitan uutta tulemista nykyaikaisena ilmaisuvälineenä. Ei ole sattuma, että suomen sanallinen perinne säilyi jälkipolville kalevalamittaisena runoutena. Kalevalamitassa on taikuutta. Kalevalamitan kahdeksan tavua käynnistävät Sanasammon, johon sähköiset tietokoneohjelmat eivät pysty.

Lukutaitoa ja sanataidottomuutta

Alle kouluikäisten lasten kielellinen kehitys on hämmästyttävää. Jokeltavasta toukasta kasvaa muutamassa vuodessa kirjoitus- ja lukutaitoinen koululainen. Kirjoitus- ja lukutaito ovat yhteiskunnassamme välttämättömiä avuja, mutta kielen kehityksen kanssa niillä ei välttämättä ole mitään tekemistä. Kieli opitaan kuuntelemalla ja puhumalla. Kun perheen silmäterät oppivat lukemaan, luullaan, että nyt on kielikin jo opittu. Itseasiassa lukemaan ja kirjoittamaan oppineella lapsella alkaa koko elämän kestävä paini vaikeasti hallittavan kirjakielen kanssa. Lapsen oma kieli, puhuttu kieli ei ole kirjakieltä. Kirjoitettu kieli koostuu kirjaimista, puhuttu kieli tavuista. Jokainen suomalainen muistaa Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä tuskailevan veljeskatraan, joka yrittää takoa aivoihinsa aata ja peetä. Harvoin tullaan ajatelleksi sitä, että Jukolan pojat osasivat jo suvereenisti suomen kielen, mutta tullakseen yhteiskunta kelpoisiksi heidän täytyi opetella kirjakieli. Rohkenen kuitenkin väittää, että ainoaa elävää kieltä on puhuttu kieli. En halua tuomita kirjakieltä, mutta sen ylikorostaminen saattaa vääristää kielemme kehityksen. Kalevalan runot loi lukutaidoton kansa, joka osasi käyttää suomen kieltä paremmin kuin nykyihmiset.

Muistikin on mennyt

Vielä sata vuotta sitten ihmisillä oli hyvä muisti. Karjalassa lapsetkin saattoivat painaa yhdellä istumalla mieleensä satasäkeisen runon. Runoja ja tarinoita osattiin, koska aivoissa oli niille tilaa eikä ollut mankkoja, jotka laulavat nyt puolestamme, eikä TV:tä ja videoita kertomassa satumme. Sähköinen mediapommitus pitää huolen siitä, ettei meidän tarvitse enää itse tuottaa sanoja ja tarinoita. Hyvä kun joskus pääsemme nattimaan hiljaisuudesta! Tarinatulvassa lapsetkaan eivät enää ehdi miettiä liukuhihnasatujen merkityksiä, saatikka sitten itse sepittää runoja tai tarinoita. Suomen kansalliseepos Kalevala sisältää lukutaidottoman kansan sepittämää perinnettä. Puhuttu kieli oli kulttuurimme ydin. Runot opittiin jo lapsena, ja kaikki osasivat myös sepittää niitä itse. Muistia tukemassa oli suomalainen runomitta, johon sananlaskut, työ- ja häälaulut, ja esim. myyttiset tarinat puettiin. Parhaimmat sanankäyttäjät olivat tietäjiä ja sankareita. Sananiekat olivat kylänsä arvostetuimpia henkilöitä. Runonlaulajat olivat johtajia, sotapäälliköitä, metsästäjiä, kalastajia tai kotona lastaan liekuttavia äitejä.

Tänä päivänä he surffaavat netissä, laulavat karaokea tai ryhtyvät pääministereiksi. Ja näin on hyvä. Tai ainakin melkein.

Sanasammon käynnistysopas

Kielestä on tullut pakkopullaa. Suomen kielen plastinen ilmaisuvoima on muuttunut kielestään vieraantuneille suomalaisille taakaksi. Syynsä tähän on myös kirjakielellä, jonka moitteeton hallinta on työlästä aikuisillekin. Sanoille täytyy palauttaa oikeus leikittelyyn. Kielen käytön pitää saada olla ilo.

Sanasammon käynnistysopas on suunnattu esikoululaisille, koulujen ala- ja yläasteelle, lukiolaisille, aikuisopiskelijoille sekä heidän opettajilleen ja kaikille muillekin, jotka haluavat kokea kielen paitsi työvälineenä, niin myös löytöretkenä, ja hauskana seikkailuna. Seikkailuna, joka on alkanut jo kansamme alkuhämärissä kivikaudella. Aikuisopiskelijoille kirjassa on tuhti teoriapaketti ja lukemisto, jossa on mm. otteita suunnitellusta uudesta kansanrunokokoelmasta

Seuraavissa Kalevala MM-kilpailuissa 23.10.1999 on sarjat myös lasten kalevalaisille runoille. Tämän kirjasen myötä haastan myös kaikki pienimmät sanankäyttäjät mukaan rakentamaan uutta kalevalaista perinnettä, joka toivoakseni on pitämässä kieltämme ja mieltämme iskukykyisenä vielä ensi vuosituhannellakin.

Sanasammon käynnistysoppaan on korvannut kattavampi Suomen kansan uusi Runorumpu (208 sivua) jota voi tilata hintaan 20 euroa osoitteesta ja Runoräppänä vuonna 2004 (25 euroa)  Petri Niikko  

  Kalevalamitan sääntöjä. Kalevala MM. . Teesejä suomen kielestä (alkuun).  Vanhoja kansanrunoja. . Etusivulle. VKY. Linkit. Kuvia