LINJAVIKA

MIULLAKI KONE KOTONA,
TIETOKONE TIETENKINI
KAMMARISSA KUAPIN PIÄLLÄ,
KOMMUUTILLANI KOMEA.

LAAJAKAISTAA EI MIULLA,
TIEDONKULUN VALTATIETÄ.
PUHELIMEN POLKUSILLA,
PITKIN JOHTOJA JORISEN.

RUTJA REISTAAMAAN RUPESI,
KONEHENI KONSTAILEMAAN ,
HITAHAKSI HIIPI HITTO,
SÄHKÖPOSTIIN EI SUVAINNA.

PERILLE EI PETRIN POSTI,
SÄHKÖPOSTI SAAPUNUNNA,
TULLUNNA EI TÄRKEE TIETO,
HYVÄT UUTISET VÄHITEN.

SIITÄPÄ HÄTIIN SONERA 
MITTARMIESI SOITETTIINKI.
HÄNPÄ TUTKALLA TOTESI,
MITTAREILLA MITTAELI:

SIELL ON VIKA VIIMOSELLA
TOLPANPÄTKÄLLÄ TOELLA.
JOHDOSSA JOKU JUKURI,
EPÄSOPU LANKASISSA.

SONERAN MIES NOKKELASTI.
KETTERÄSTIPÄ EHÄTTI
ISON PYLVÄÄN PÄÄHÄN PÄÄSI,
TOLPPAKENGILLÄ KAPUSI.

OTTI JOHDOSTA PALASEN,
VIKAPAIKAN POIES VIILSI.
PAIKALLE PANI PAREMMAN,
EHJÄN JOHDON JUONITTELI.

MISTÄPÄ VIKA MOKOMA,
KUSTA VIRHE KUMMALLINEN?
KUKA LINJANI LITISTI,
INTERNETTINI NÄPISTI?

MIKÄS MUU KUIN LAULAVAINEN,
LINTUNEN LIVERTÄVÄINEN
NOKKINUT OLI OVELA,
NOKALLANSA NAPSUTELLUT
JOHDON JONNINJOUTAVAKSI,
EPÄKELVOKSI KETALE!

VAAN MI' TUOTA MOITTIMAHAN,
KOVISTAMAAN LUOJAN LUOMAA
KONSA LAULOI KESÄN KAIKEN,
SUVEN SIEVÄN SIRKUTTELI,
ILOT ILMOITTI MINULLE!

Vienassa 29.6.2008 Maija Lehtinen

Nikonistin yötouhut 

Iltasella itkeskeli 
tuskissansa torkahteli. 
Miksi laine liplattelee, 
miksei lakkaa myrskyn mylve? 

Kamera kovin kalisi, 
aamuyöstä aivasteli, 
kylmästä tupa tärisi. 
Siitä karkasi kamera. 

Riensi onnekas ojalle, 
löysi maisemat makeat, 
kuva kortille kipusi, 
sata otti seuraksensa. 

Miehet torkkui, nukkui naiset, 
minäpä kuvat keräsin, 
kameralla kaunihilla, 
putkella parahimmalla. 

Aamusella ammentelin, 
kuviani tutkiskelin. 
Toiset turtana tutisi, 
puhisi povella käärme. 

”Ainolassa” kahvilla 

Kameroita kainalossa, 
Jokirantaa juostessamme, 
haali halkoja emäntä, 
kantoi koivuja kipakka. 

Pianpa pannu jo porisi, 
nokasta vesi tirisi. 
Kelpasi kahvi kulkijoille, 
maistui anti armaan Ainon. 

Kalevi Koskela Vienan matkalta

VIENA

Aina synkemmät salosi
Aina korpesi kovemmat
leveämmät lettomaasi
Niittyvillasi vilummat

Milloin tiellä mittavalla
Mäennousu männikössä
Kummulle kumisevalle
Avarammalle alalle
Että silmäni näkisi
Hopeammat hongikkosi
Koreammat koivikkosi

Näen viimein kuin näenkin
tosiksi toki uneni
Kun keksin Kemijokesi
Lumoavan Luojan lahjan
Tulijata tervehtivät
Heti tuttavat tupasi
Kuvastuvat kukkasina
Virran kalvossa koreat

Siinä Viena siinä viesti
Siinä kaiho karjalainen
Siinä laulu laantumatta
Ihme etsijän edessä.

Urpo Nuorva 2.7.2008

Kaukana Karjalan teillä

Kaukana Karjalan teillä
alkoi piipitys meillä.
Auto täynnä pussukoita
hyllyt notkui nyssyköitä.
Kännykkäänsä kaikki etsi
siitä alkoi aimo stressi.
Meni vartti, meni toinen
yhä jatkui melu moinen.
Lauri nousi tuolistansa
halus päästä huolistansa.
Katsoi auton vatsaan suureen
muttei päässyt pahan juureen.
Sitten heräs haaveistansa
eräs rouva kauhuissansa.
Nyssykästänsä jaloista
löysi pienen kännykkänsä.

Kaija Burgunder 29.6.2008

Valentinan vieraana 

Jyrähteli Jyskyjärvi, 
kaikui kaunis taidetalo. 
Määki lammas lampolassa, 
pelkäs paistiks joutumista, 
ravinnoksi raakimusten, 
eineksiksi euromiesten. 

Valentina viekotteli, 
samovaari sauhutteli. 
Potrat poijat teetä otti, 
ryysti juomaa suomalainen, 
kaatoi toisen Vienan nainen, 
oli vatsa ottavainen, 
kiitos kuului kammarista.

Hautausmaalla 

Kertoili kivi totuuden, 
risti riimitti takana, 
tänne saapuvat tukevat, 
täältä hoikat haudan saavat, 
tänne joutuu köyhä, kurja, 
tänne päätyvät pohatat. 
Tuodaanpa jokainen joskus.  

Mestaruus meni 

Pässi puski poikaa polveen, 
vuohi vanhan seisahutti. 
Kone kirposi kädestä, 
muistikortti mutrusteli. 
Kuvat kaikki kauas kaikkos, 
mestaruus meni minulta. 

Vartija vähällä pääsi, 
tie jäi taakse tutkimatta, 
talot vanhat valtaamatta. 

Kuvat otti itse oivat, 
ikkunoista ilmavista, 
akkunoista autuaista. 

Vienan vartija pakana, 
kehtasi pytyn pokata, 
kunnian komian viedä.

Kalevi Koskela