Tähän päätyvät käytetyt runopuristeet

Vanhoja runopuristeita toimintamme alkutaipaleelta.

 

Hiiden Hirven hiihdäntä
Satiiri Luonnonvalokuvaajista

Läksi Lieto Lemminkäinen
Hiiden Hirven hiihdännälle.
Otti sukset, jätti lapset,
lähti vaimotta ladulle.

Liehui hiukset hurjapäällä
hiihdellessä Lapin maita,
Suomen soita ja saloja.

Saapui kerran korven kolkkaan,
jossa kummasti kumisi.
Itki siinä Väinämöinen
pahalla pajupurolla.
Ei ollut mies suuren suuri,
eikä liioin pienen pieni,
tukkaa tuskin kahta kynttä,
partaa sitäkin pahemmin.

-Mitä itket vanha velho,
korven kolkassa päriset?
-Sitä itken Lemminkäinen,
sortui suohon piilokoiju,
kaatui venheeni vesillä,
roiskui vettä filmeilleni,
hukkui kallein kakkulani,
Hiiden Hirven hiihdännässä,
lemmon tähtäimen takia!

Silloin siihen Joukahainen,
saapui paikalle pakana,
maitoparta, märkäkorva,
kaulalla vähä kamera.

-Minä hiihdin Hiiden Hirven,
sain sen tallelle takuulla!
Tavataan siis Kiljavalla,
sekä palkintosalissa.

Siitä Liito-Oravainen,
sekä Väinömme väkevä
kyselemään kerskurilta,
millainen on Hiiden Hirvi?

Hiiden Hirvi on komea!
Näin sen tuolla suon takana:
usvaa leijui leppäin alla,
sateenkaria selällä,
Revontulten roihutessa
näin kuin näinkin Hiiden Hirven,
paritteluasennossa,
syöden joutsenta hopeista!

Silloin päätti Lemminkäinen,
sekä viisas Väinämöinen:
-hyvä, ettei Hiiden Hirvi,
tullut sittenkään esille...

Löivät kättä kaikki kolme,
astelivat nuotiolle.
Ryysti ryhmä Hiiden ryypyt,
mursi makkarat kivelle.

Mietti siinä vaka vanha
suhdettansa Suomen luontoon.

-Vaikka veitkin Hiiden Hirven
säilyy hiihdännän himoni.
Ei se hirvi, vaan ne metsät,
petäjiköt, vaaran varjot,
aamuruskot aapasuolla,
niistä luovu en ikinä!

Eikä lopu laulantani,
vaikka laulaa nyt kamera.
loihdin riimit filmirulliin,
veistän nyt digitarinat.
soitan Suomen kunniaksi,
herkän luontomme hyväksi!

-Ja ken tietää, ehkä kerran
otan vaimonkin kojulle...

Lisää siihen Lemminkäinen,
vaimo-mietteistä viroten:

-Niin, ja veli seuraavaksi,
Hiiden KARHUA ajamme!!!

Petri Niikko 1997-2004

Ohessa Tekstiviestikilpailun kulta- ja hopeamitalirunot. Onneksi olkoon Hannu Glad ja Annikki Hämäläinen. Palkinnoksi molemmat saavat syksyllä ilmestyvät Runorumputeokset, sillä runot tullaan julkaisemaan siinä. Lähetämme kummallekin internet-väinölle pienet yllätyspalkinnot ennen sitä.

1. palkinto

Tuopa kurja kännykkäni
vehje veikeä Nokian
sakeasti sammahteli
vikoeli virtojansa
Viimein levisi lempo
Nyt on huollon hyppysissä
kolvipoikien käsissä

Hannu Glad, Kuhmo

Lennonjohtajat Lakossa
Kati Antila
(Taisi tehota Katin runo, olkoon sen kunniaksi vielä esillä)

Lakon laittoi lennonjohto,
työnsä tyystin tuo lopetti.
Eipä lennä rautalintu,
leveesiipi lekuttele.

Mitä vaatii lakkolainen,
pystynokka paskiainen?
Miksi suuren lakon laittoi,
työstä tykkänään kieltäytyi?

Lisää palkkaa pitäis saada,
rahaa runsaammin omata.
Eikä luonaa lennonjohto
ilman autoetuansa.

Eikä auta neuvottelut,
sikiä sovun sävelet.
Yhä jatkuu laaja lakko,
riidan railo vain levenee.

Liikaa vaatii lennonjohto,
ahmii pollea porukka.
Kiristyy kuin viulunkielet
vastapuolen tunteet tummat.

Miten päättyy tämä lakko,
loppuu lennonjohdon leikki?
Sitä sopii ihmetellä,
moista miettiä asiaa.

Maassa makaa rautalinnut,
lepää kentillä leveillä.
Ei etelään pääse Pohjan poika,
somali Suomen saloille.

Miksei panna palliltansa,
lennonjohto leivältänsä?
Otetaan uutta väkeä,
sijaan työvoimaa tuoretta!

Kati Antila 1996

Oheisen runon lähetti lehtori Helena Sarvikas Ähtäristä:

"Mekin täällä Seinäjoen ammattikorkeakoulun metsäyksikössä päätimme juhlistaa Kalevalan merkkivuotta luomalla omia runojamme. Järjestämme niistä näyttelyn, johon kokoamme lisäksi tietoa Kalevalasta ennen ja nyt.

Kirjoittajat ovat parikymppisiä, vuonna 2002 valmistuvia ammattikorkeakoulumetsätalous-
insinööriopiskelijoita (huh!!)

Etusivulle  

Paarma

(Kesäkuun 1999 Vienanmatkalta peräti
6 runoa päätyivät Runorumpuun!)


Paarman poika pannahinen,
roisto, riehakas retale
pisti piikin polven alle,
leuat irvessä rokotti.
Haukkasi palan pakana
lihastani liimaisesta.
Sitten iljetys ikävä,
nautintoa naamallansa
hioi leuat teräviksi,
uhrin seuraavan valitsi


Tuija Korpinen, Riihimäki

Urheilu-uutisia
Kalevalan kankahilta


Oli eilen Juhlapäivä
juhlittiin taas ystävyyttä .
Susannan ja Petrin jääshow,
missi saatiin mittelössä.

Kalle eilen kultaa voitti
Koloradon kova poika
Kallen kultamitalikin
loistaa kauas pimeässä.

Mikakin sai mitalinsa
Myllylä kun kultaa otti.
Isometsä kolmanneksi.
Hyvin kulki Suomen hiihto .

Ralli meni mallikkaasti.
Ruotsin rallin riemuvoitto:
Tommi pääsi voittajaksi
tuli maaliin ensimmäisnä.

Sweden Hockey Games:in voitto:
Pasi pani kaksi kassiin.
Tää on Suomen suuri päivä
Juhlapäivä kaiken kansan.

Kilon koulun 3b-luokka

"Hei Petri!
Hauska haaste!
Tässä oman kolmannen luokkani aamupäiväinen yhteistuotos

Uutislähetyksemme julkistimme kaikille koulun keskusradiossa
perinteisellä sävelellä laulettuna.

Kokosimme taululle edellisen päivän urheilu-uutiset ja sitten neljän
hengen ryhmille suttupaperit, joissa oli kahdeksan saraketta, ja siihen
sitten ryhmissä alettiin väkertää säkeitä.

Nyt on läksynä keksiä kotonakin ainakin neljä säettä kalevalaisittain.

T: opettaja Minttu Ollila

Kiekkomanaus
(toisinto!)

Pompi, pompi musta limppu
reppuhun rumaisen Ruotsin.
Lennä taikka liukunetko,
tykkinä tylynä iske!

Muuta suuntaa sukkelasti,
luistimista lyiskahtele
kultakiekkonen keveä,
maalivahdit manaele,
puolustus hajalle huijaa!

Suomen päästä suunnistele
vielä harhalaukaukset
veivaa veräjän perille!

MarttaSisko Aittola 1997

2: Teinitytön tuska
(A.Hämäläinen)

Miksei soi jo Säkkijärvi,
taikka piippaa tekstiviesti?

Vartin lienee vaiti ollut,
täysin mykkä mun Ericsson.

Onko mut jo unohdettu,
kaikki ystävät hylänneet?

Kerro Kultavasikkani.
Soi jo sieluni pelastus!

Runon kirjoittanut rouva lähetti teoksen minulle kuinkas muuten kuin sähköpostilla. Hän oli marraskuussa vetämälläni kurssilla Karkkilassa, ja on jatkanut harrastustaan kurssin jälkeenkin, mistä olen iloinen. Nimeään hän ei halunnut vaatimattomana julkisuuteen, mutta sain tingittyä nimimerkkikompromissin. Runossa on pieniä, helposti korjattavissa olevia virheitä tavujen painoissa, joita voivat muutkin ratkoa sääntöjä miettimällä Tällaisia aitoja arkipäivän runoja odotamme vielä lisää Runorumpu- teokseen. Kalevalamitta on käyttörunoutta. Kerätköön pölyä ns. korkeampi runous.