Vuonna 2002 tuli kuluneeksi 40 vuotta Helismaan ja Saarikosken
kohtaamisesta
Lue Suosikki-lehden juttu haastekilpailusta vuodelta
1962
Lehdistötiedote 8.10..2002
Runomittojen kilpalaulussa 20.10.2002
Espoon
Kulttuurikeskuksen Louhisalissa
Pääpalkinto 990 euroa.
kuutena vuonna pidetyn Kalevala
MM-tapahtuman pohjalle.
Kilpailussa etsitään uuden vuosituhannen häpeämättömiä
runokuninkaallisia,
jotka uskovat säkeitten voimaan
lööppi- ja mediakulttuurin aikakaudella.
Mukaan
haastetaan kaikki itämerensuomalaiset runoilijat,
kuten myös copywriterit, räppärit ja trubaduurit!
Runomitta on vapaa haikusta jälkijäristyksiin ja vapaisiin riimirunoihin.
Esitystä saa maustaa musiikilla ja multimedialla.
Perinteinen ja vapaamitta ja kaikki esitystavat ovat
haastettu!
Tapahtumassa risteytyy poetry slamming ja muinainen kilpalaulu.
Tiedustelut 041-4441389 tuottaja Niikko
Kilpailu on uudenlainen runouden kohtaamispaikka ja todellinen haaste
sananiekoille: valmiin tekstin ohella myös improvisaatiokyky ja esitystaidot
vaikuttavat sijoitukseen. Loppukilpailuun valitut runoilijat esittävät
esikarsintatekstin lisäksi annetusta aiheesta puolessa tunnissa sepittämänsä
tekstin. MM-kisoissa tullaan punnitsemaan siis aidon kilpalaulannan tapaan
taidot myös ikivanhassa tavassa luoda runoa ex tempore - yleisön paineen alla.
Tapahtumassa otetaan selville paitsi runoilijoista, myös leikkimielisesti
runomitoista vahvin. Runomittojen paremmuus ratkaistaan
yleisöäänestyksellä. Tapahtumassa mukana suomalaisen nykyrunouden mestarit Ilpo
Tiihonen ja Kai Nieminen, jotka kuuluvat myös kisojen tuomaristoon.
Kolmas tuomariston jäsen on kirjailija Erkki Kiviniemi. Pääpalkinto 990
euroa. Töiden jättö 16.9. mennessä.
-Nykyrunoilijat kirjoittavat, kuten runoilijat
kautta aikojen kaikkialla ovat kirjoittaneet, myös vanhojen mittojen ja riimien
mukaan -- runouteen kuuluu ilo kielen hallitsemisesta, rytmeillä ja soinnuilla
leikittely. Runoilijalle runo on niin vakava asia, että jos siitä suljetaan
pois leikki ja hauskuus, se näivettyy ja kuolee. Mutta ennen kaikkea runo on
vakava asia: se on runoilijan ja lukijan vuoropuhelua. Silloin kun mitta ja
riimi edistävät tuota vuoropuhelua on taitamattomuutta olla käyttämättä niitä
-- silloin, kun ne haittaavat, on taitamattomuutta käyttää niitä. Runous on
niin yksinkertainen asia, että jos kaikki olisivat yhtä yksinkertaisia kuin
runoilijat ja runojen lukijat,
maailma olisi
paratiisi eikä runoutta tarvittaisi.
Kai Nieminen 6.5.2002
Kilpailuun
haastetaan kaikki kielivirtuoosit. Esityksiä saa värittää laululla,
multimedialla tai soitolla. Osallistua voi myös työryhmänä, johon saa kuulua 2
henkeä. Tervetulleita ovat myös mm. virolaiset ja karjalaiset
runoilijat, sekä esimerkiksi mainostoimistojen copywriterit tai räppärit.
Esikarsintaan ilmoittaudutaan teksteillä ja kasetilla. Aiheiltaan
vapaavalintaisten esitysten enimmäispituus saa olla 6 minuuttia.
Kilpailutöiden viimeinen jättöpäivä on 10.9. 2002 ja loppukilpailut
pidetään 20.10. sunnuntaina Espoon kulttuurikeskuksen Louhisalissa.
Osoite, johon työt lähetetään:
Petri
Niikko, Hevostilantie 1E35, 02920 Espoo. Tiedustelut: tuottaja Petri
Niikko 041-4441389/
www.vienankarjala.net tai petri.niikko@nic.fi
Runon maailmamestariksi valitaan teksteiltään ja
esityksiltään vahvin runoilija tai työtyhmä. Lausuntaesitykset ovat
samanarvoisia laulun rinnalla. Pääpaino arvostelussa on tekstien tasolla ja
puhuttelevuudella. Erityispalkintoja saavat myös muiden muassa kilpailun
hauskin ja koskettavin esitys sekä kunkin runomitan parhaat. Pääpalkinto on 990 euroa. Muut
palkinnot varmistuvat syksyllä.
Kilpailuun toivotaan jo ensimmäisenä vuotenaan
alueellisia esikarsintoja, joiden voittajille VKY maksaa matkarahat ja
päivärahan tapahtumaan. Kilpailuun etsitään todellisia huippukykyjä eri
puolilta Suomea.
Kilpailuun järjestävät:
Vienan Karjalan Ystävät ry, Espoon kaupungin
Kulttuuritoimi. Mukana myös Kulttuurilehti Kirjo
Kalevala MM-kisojen historiaa sivuilla www.vienankarjala.net
- Oli aika jolloin
modernin vapaamittaisen runon piti taistella itselleen olemassaolon oikeus -- traditionalistien
ja modernistien kamppailussa esitettiin puolin ja toisin kärjekkäitäkin
arvioita vastustajan kyvyistä ja runoilijanlahjoista, mutta en usko paatuneimmankaan
modernistin halveksineen mitallista runoutta sinänsä, saati taitavaa riiminkäyttöä.
Oli vain tehtävä selväksi myös yleisölle, että runous on laaja ja avara
taidelaji, kyllin avara sisältämään uusiakin muotoja. Viimeksi kuluneiden
vuosikymmenien mittaan tähän on jo totuttu, myös kaikkein populaareimman
runouden saralla. Tiukkaan mittaan ja riimillisyyteen sidottu iskelmälyriikka
on osoittautunut elinvoimaiseksi, mutta sen rinnalle on hyväksytty modernismin
ihanteiden mukainen vapaamittainen ja -rytminen laulurunous. Enää ei ole
tarvis ylläpitää suljettuja rajoja eri tyylisuuntien välillä. Nykyrunoilijat
kirjoittavat, kuten runoilijat kautta aikojen kaikkialla ovat kirjoittaneet, myös
vanhojen mittojen ja riimien mukaan -- runouteen kuuluu ilo kielen
hallitsemisesta, rytmeillä ja soinnuilla leikittely. Runoilijalle runo on niin
vakava asia, että jos siitä suljetaan pois leikki ja hauskuus, se näivettyy ja
kuolee. Mutta ennen kaikkea runo on vakava asia: se on runoilijan ja lukijan
vuoropuhelua. Silloin kun mitta ja riimi edistävät tuota vuoropuhelua on
taitamattomuutta olla käyttämättä niitä -- silloin, kun ne haittaavat, on
taitamattomuutta käyttää niitä. Runous on niin yksinkertainen asia, että jos
kaikki olisivat yhtä yksinkertaisia kuin runoilijat ja runojen lukijat, maailma
olisi paratiisi eikä runoutta tarvittaisi.
Maailmat kohtasivat kun Reino Helismaa ja Pentti Saarikoski ottivat toisistaan
mittaa vuonna 1962.