Kalevalaisen runonlaulun MM-kisojen historiasta nousee mielessäni kolme kansanihmistä ylitse muiden: Urpo Nuorva, Senja Mäkinen ja Johannes Kekkonen. He toivat kansan syvät rivit kalevalaisen runon valokeilaan. Varsinkin Johannes toi kisoihin aina lämpimän, hyväntuulisen säväyksen. Hänen innossaan tehdä runoja ja dramatisoida niitä oli jotakin Helismaalaista rillumarei-henkeä. Johanneksella oli selvästi taipumusta jännittämiseen, mutta aina hän voitti pelkonsa ja sai esityksensä lentoon. Yleisöllä oli hauskaa Johanneksen viritelmissä. Kaksi hänen esitystänsä varsinkin ovat jääneet mieleeni: Sepän loitsu vuodelta 1996 ja Käärmeloitsu seuraavana vuonna. Sepän loitsussa Kekkonen oli viritellyt pahvilaatikkoon sädetikkujen avulla autenttisen uunin, joka savusi lavan taustalla. No, kyhäelmä syttyi palamaan, mitä yleisö ei edes huomannut sepän käydessä aina loitsunsa välillä sitä sammuttelemassa ("kohentelemassa?"). Kekkosen loitsu hauskuutta vain lisäsi sepän katoaminen kykkimään takavasemmalle, ikään kuin se olisi kuulunut asiaan. Esityksen päätteeksi sankarimme kävi näyttämässä hauista esiripun rakosesta... Tuomaristo, johon kuului mm. professori Anna-Leena Siikala palkitsi Johanneksen Vuoden Loitsijana. Titteli on ollut tärkeä sepällemme, joka oli innostunut vanhoina päivinään kilpailemaan nuorten kansanmusiikin ammattilaisten kanssa kalevalaisen runon haastavalla polulla. Ihailtavaa siviilirohkeutta! Toinen Johanneksen mieleenpainuva esitys oli käärmeloitsu, jossa mukana oli myös hänen pikkuinen tyttären tyttärensä. Esityksessä rohkea metsästäjämme pelastaa tyttären käärmeen kynsistä kieltämättä nerokkaalla, ongesta kehitetyllä keihäällä. Lisään käärmeloitsun sivullemme lähiaikoina.

Johannes syntyi savusaunassa Keiteleellä 5.8.1919 ja kuoli kesämökillään Nummi-Pusulassa 6.8. 2002 juuri 83 vuotta täyttäneenä. Viimeiseen asti tämä vanhan kansan toimen mies teki ja rakensi. Lähtö oli miehen arvolle sopiva. Saappaat jalassa. Olen myös syvästi kiitollinen ja liikutettu karhumaisen Kekkosen kannustuksesta ja halusta omalla panoksellaan rakentaa maailmasta hieman parempi - ja hauskempi paikka elää. Sitä hän halusi tehdä myös runoilla!

Kuva Vuoden Loitsijasta 1996

Yksi Johanneksen viimeisistä runoista - vapaasti käytettävissä huumeiden vastaiseen työhön - niin Tekijä minulta toivoi:

Huumeloitsu


Poljen maahan painajaiset,
taitan piikit pistäväiset,
lain voimalla kovalla.
Tuhoan myös turman tuojat,
aineen tappavan jakajat.

Jauhan kivihiertimellä
tapletit tehottomiksi,
vesivirran vietäviksi!

Hönkäisen pois huumehöyryt,
aivastutan aivoistasi
sumennukset silmistäsi.

Auringolla ne avajan.

Sekopääsi seljettyä
ihmisenä sä iloitset,
huoletonna huumehista.

Johannes Kekkonen vuonna 2000
Kekkonen viimeisteli runonsa Leppävaaran työväenopiston kursseilla. Kuulo heikenneenä ja sydän heikossa kunnossa Johannes oli loppuun saakka mukana tekemässä kalevalaisia runoja - ja vaikuttamassa niillä!

Takaisin etusivulle