Matka Venäjän Karjalaan joulukuussa 2011
Muutama seikka tuki päätöstä lähteä käymään vielä kerran tänä vuonna pohjoisen Vienan Karjalan tutuissa kylissä Jyskyjärvellä, Kalevalassa ja Kostamuksessa. Sain puhelimitse pyynnön, että josko voisin tuoda talvikengät ja talvitakin muutamalle kylien pojille. Meille rakkaat laulajamummot olivat myös sairastuneet joulukuun alussa, ja veisimme heille Suomesta muutamia talveen tarpeellisia tuliaisia. Paitsi joulupukkeina, lähtisimme aina myös pienen seikkailun, uusien valokuvien ja kunnon löyöyhetkien vuoksi kaukaisille Karjalan maille. Niinpä sitten lähdimme kesken omien, joskus turhienkin joulukiireiden keskellä ajamaan. Perillä meitä odotti harmaa loskakeli, mutta mieltämme nosti ystäviemme parantunut vointi ja talvikenkien ja muiden lahjojen sopivuus. Ilmi ja Helmi olivat yllättäneet sairaalan väen toivuttuaan sängyn laidalle. Helmin aloitettua laulamisen kaikui pian koko sairastupa naisten kilpa-/yhteislauluista. Laulu on tosiaankin karjalaisen ihmisen sydämen tärkeimpiä asioita! Laululla karkoitettiin taas kerran tuonelan vieras, joka myöntyi naisten elämän ilon edessä. Petri Niikko 24.12.2011
Elektroniikkaa kreditillä.
Joulu lähestyy täälläkin...
Helmi jaksoi jo hymyillä
vakavan sairastumisen jälkeen.
Talvikengät passasivat tälle nuorelle, vakavalle miehelle. Myös luistimista
on pulaa. Kirppareilta löytyy Suomessa hyviä!
Hilma oli
mielestämme reippaassa vireessä. Mielellään kuulimme taas muistoja
evakkotaipaleesta Komissa.
Kiche munam = kunne
mänet.
Ilmillä on nyt juokseva vesi kotona!
Erään Vienan ystävän 500 euron lahjoitus oli hyvä tuki asennustöihin.
Hyvää Joulua kaikille ystäville Suomessa! toivotti
Ilmi.
Kotimatka-aamu koitti lumisateessa. Suomessa kello oli 4.30, Karjalassa jo 6.30