Ihtiriekko-yhtye Espoosta on osallistunut kahdesti runonlaulun MM-kisoihin, ja siltä on tilattu teos Ugrin Jyrähdykseen. Tässä yhtyeen kuvaus itsestään ja musiikistaan:

Vinku, vonku ja trokee
Ihtiriekko on murhatun lapsen kummitus, joka huutaa karmaisevasti öisin vaikkapa suolla, jonne murhaajat ovat sen ruumiin upottaneet.  Monet ovat kiitelleet yhtyeemme nimivalintaa äänimaailmaamme kuvaavaksi...
Ihtiriekon historia alkaa Kaustiselta. Juulia Salonen ja Patrik Weckman tapasivat toisensa Kaustisella, Ala-Könni opistossa vuonna 1997. Molemmat tulivat opiskelemaan vuoden mittaiselle kansanmusiikkilinjalle. Samalta vuosikurssilta ponnisti eteenpäin lauluyhtye Loksutada. Ihtiriekko syntyi syksyllä 1998  trioksi, johon kolmanneksi tuli allekirjoittanut. Alusta saakka linja oli selvä: soitamme krouvinpuoleisella otteella mitä huvittaa. Meitä on tähän asti huvittanut soittaa kansanmusiikkia pääasiassa Suomesta ja muista pohjoismaista, polskia ja runonlaulua yms. On kai rehellistä tässä vaiheessa tunnustaa esikuvien merkitys: Meitä kaikkia yhdistää innostus Hedningarna-yhtyeeseen.
Ryhdyimme rohkeasti valmistautumaan runonlaulun MM-kisoihin. Juulia sommitteli omasta päästä ja SKVR:stä tekstin pilviin kadonneesta Maijoista, jota veli lähtee etsimään. Sävelmään saatiin punainen lanka unkarilaisesta sävelmästä, joka löytyi vanhaan musiikkiin erikoistuneen Clemensic Consortin levyltä. Patrik laati stemmat ja välisoitot. 

Soittimista ja soundista
Borduuna eli paikallaan pysyvä perusääni on usein kappaleidemme peruskivenä. Borduunasoittimia Ihtiriekossa ovat moraharpa, kampiliira, jouhikko ja säkkipilli. Muita soittimiamme ovat pitkähuilut, viulu, säkkipilli ja nykyään myös harmooni. Ihtiriekon ytimenä ovat Juulian laulun lisäksi em. melko harvinaiset soittimemme.
Muutama sana niistä lienee paikallaan:
Moraharpa on nyckelharpan historiallisia alkumuotoja, Juulian ja Patrikin tekemien soittimien esikuva on Ruotsista Moran kirkosta löydetty soitin, jossa on vuosiluku 1536.
Kampiliira on kehitelty luostarien laulunopetuksen apuvälineeksi ehkä noin 900-luvulla, tai sitten se on saatu Espanjaa miehittäneiltä maureilta; mene tiedä. Liirassa jousen tilalla on kielten alla kammella pyöritettävä puukiekko, jonka reuna hankaa kieliä.  Melodiakieltä lyhennellään samantapaisella nappulasysteemillä kuin moraharpassakin. Ihtiriekon liira on tehty Gotlannista 1700-luvulla löydetyn soittimen mukaan.
Pitkähuilu on ikivanha paimenten soitin jota on käytetty laajasti eri puolilla maailmaa. Se on kuin pitkäputkinen pajupilli.

Kesä keikoilla
Runonlaulukisoista saamamme myönteisen palautteen innostamana ryhdyimme harjoittelemaan kesän kansanmusiikkitapahtumia varten. Pääsimme esiintymään Tampereelle Rahvaanmusiikin kerholle, Haapavesi Folkiin ja Kaustiselle. Siihen mennessä meillä oli Maijoin lisäksi valmiina pari muutakin runonlaulutyyppistä kappaletta.

Tilaustyö!
Täysin yllättävästi Petri Niikko pyysi meitä tekemään kappaleen Runorummun julkaisutilaisuuteen. Olimme uudessa, hämmentävässä, mutta innostavassa tilanteessa: joku muu haluaa meidän tekevän kappaleen valmiiseen tekstiin. Onneksi saimme itse valita tekstin Runorummun materiaalista. Päädyimme juhlavasta kalevalajäykistelystä vapaaseen  Tanssin tajun kankahalle -tekstiin, jonka on tehnyt nimimerkki Ninni. Melodia syntyi Patrikilta hetkessä. Hän vain ryhtyi soittamaan moraharpalla hetken tekstiä tuumittuaan ja se oli siinä. Kampiliiran luonnolliseksi osaksi lankesi raksuttaa aika vapaata rytmikuviota siihen päälle. Väliosassa soitto ja laulu vetelevät inkeriläistyylillä ja moraharpan soolossa on ruotsalaismeninkiä.

Uusi vuosi, uusi jäsen
Uuden vuoden alkajaisiksi alkoi kvartetin kokoisen Ihtiriekon muotoileminen. Kutsuimme mukaan laulajana ja jouhikon soittajana kunnostautuneen Pekko Käpin. Hän laulaa myös Loksutadassa. Pekko on varmaankin tämän lehden lukijoille tuttu kahdesta edellisestä runonlaulukisasta. Tiiviistä ja toisensa metkut opetelleesta kolmikosta uuteen vaiheeseen siirtyminen vaatii paljon työtä ja Ihtiriekko elääkin nyt  jonkinlaista kypsyttelyvaihetta. Pinnan alla kuitenkin kytee sopivasti ja ehkä viimeistään Ugrin jyrähdyksessä rysähtää.

Esa Mäkinen

ihtis@posic.pp.fi
Juulia Salonen, 040-513 4916
Kuva yhtyeestä
Etusivulle