Aunuksen matkalla sanottu
Tosipaikan taituroinnit 25.7.-30.7. 2002
Kuvia ja taustoja

Vetehinen veikkosemme

Vetehinen veikkosemme,
saesäijen säätelijä!
Vettä taivosta tiputa,
tahi taio lammikoita,
puroloita puotattele
janojuomaks jumalaiseks
autopussille pololle,
juuttaan juopottelijalle!!!
Päästä meijät pälkähästä,
erämaihin eksymästä
korpiloukkoon Karjalassa!
Miel' on mennä maille muille,
Suomen selville saloille.

Riitta Linkola 30.7.

Ehdimmekö rajalle ajoissa? Entä junalle?
Piti ottaa kovat piippuun ja pyytää matkustajilta loitsuja. Tehosivatko ne...? Auto tuli kuntoon, mutta juna jäi. Siitäkin selvittiin Laurin joustavan avulla,
lauluveikonkin vakaimman. Ykköskuski.

Hermostui kivestä hihna

Hermostui kivestä hihna,
pääsi pyörältä pakohon.
Siitä hullaantui heponen,
höyrys hännän alta ratsu.

Vuotimme jokea tielle
hepoamme hellimähän.
Pullot pantiinkin purohon.
Lauri kaateli koneeseen
vettä kylmää virkistävää.

Hellitti hevon humala.
Vaan vielä väijyykö rapula?

Pentti Linna 30.7. 2002

 

Hellurei te matkalaiset,
terve Petri Niikonpoika!

Tämän aamun valjetessa
vasta saavuin mä kotihin,
näille raukoille rajoille
poloisille Lapin maille.
Siks en ennen vastannunna,
suoltanut säkeitä näitä,
kuin nyt tässä illansuussa
tungin töpselin rakohon,
kytkin värkin verkostohon.

Se minun loitsurunoni,
Laurin auton lähdettäjä,
oli suppeasanainen,
mutta sitä tepsivämpi.
Päättelen asian tuosta,
että piili kohta kulki
karjapolkuja körötti,
kun sain riimin riipaistua
manaukseni esille.

"Kierrä vesi, pyöri hihna,
tuuleta toki ropelli!
Jäähdyttele moottoria,
viillyttele vempaimia!
Jotta pääsemme ajohon,
Suomen puolelle kotihin!"

Mitä tulee matkan kulkuun,
reissuun Karjalan saloilla,
olen varsin tyytyväinen,
iloinen ajasta tuosta.
Mummut syömmeni sulatti,
maisemat silmäni vetti,
hirret nuo taruja haastoi,
salvokset kutoi satuja.
Oiva oli ohjelmamme
kestityskin kelvollinen:
nuket, laulut kaikenmoiset,
Laurin sekä tyttärien.
Kolja-poika reipas, tuhti,
kännykällään primpahutti,
monenmoista järjesteli,
eikä turhaan toiminutkaan!
Jo vain kelpasi kuvata,
aistein kaikin nautiskella!

Tervehdykset Lapinmaalta
kansalle Etelä-Suomen
lähetteli muuan marja
haavikkometsän asukki.

Lukijamatkalla

Lähde lukijamatkalle!
mainos metka maanitteli
vikitellen vierahia
kuvaajille kuiskutellen.

Emme tienneet liiemmälti
Laatokan lukijamatkoista
lähtiessä laulumaille
Petri Niikon tuon keralla.

Tyttöraasut, sinisilmät
paljon joivat Balsamia,
riekkuivat rantakadulla.

Hieroi hiekat silmistänsä
harmaan hiljainen hopea,
muistutti menneestä ajasta,
mielen matkailu avarsi.

-Passibo Kameralehti,
tunnustivat toisillensa.
Eipä liikoja luvannut,
turhan päiten tänne tuonut -
lehteen luottamus lujittui.

Petäjään sitoivat nauhan,
sinkosivat toiveen ilmaan:
"Kannonimme" kaipailevat
päästä vielä Vienan maille.

Uutta matkaa vuotellessa
nettisivut silmäilemme,
kalevalat kertailemme
keräillen rilliropoja
katse kaiho kasvoillamme.

Merja ja Eeva

 

Kilpalaulua yöllä

Kinnermäen kankahilla,
avarilla tanhuvilla
istumme ja laulelemme,
Petrinkin herättelimme.

Matka alkoi Helsingistä.
Lappeenrantaan matkustimme,
Imatran, Kitee jätimme,
väsähdimme Värtsilässä
passin näytössä pahassa.
Myös loikkari mukaamme ehti,
kun Mötön Laurin bussi lähti...

Sortavalan sillan alla
kuusi tuntia sateessa
Kolja parka värjötteli,
naksutteli kännykkäänsä,
viestiä oikeaa odotti.

Monet vaiheet vatkasimme,
oleelliseen keskitymme,
Petroskoihin tupsahdimme
Laurin laulujen lomassa,
lantaliettehen lemussa.

Kizhin kirkko kallellansa
kohti taivasta kurotti.
Hohti haapaiset kupolit,
kajahteli kirjon kellot
virtuoosin soittaessa.
Sävel kaunis kauas kantoi,
meitä varten viritelty.

Savusaunan lautehilla,
kylyn lämpöisen sylissä,
kivet mustat muistoihimme
jäänevät ikiajoiksi.

J.K. Lepakoita ullakolla,
nokkoset pepun porotti.
                     Marja
J.K. Ei mun peffani palanut!
                           Kristiina
JKK Grande Finale
Pekka Punkarin porukka
hävisi tämän kisamme
tehdä muistoksi runoa
käynnistämme Karjalassa.
Eli ottakua opiksi,
Tehkää myyvämpi pumaska!
Muuten ompi kohtalonne
juosta bussimme jälessä
Pekasosta etsiskellen...

Tähän loppui laulelumme
matkastamme Aunuksessa!

Tekijänä monilukuinen porukka, joka teki laulua yhteisessä runoriihessä illanvietossa salaperäisessä Kinnermäen kylässä. Opettaja katsoi äimänä, kun oppilaat spontaanisti testasivat teoksen kantavuutta esilaulajan johdolla! Hatun nosto varsinkin kapellimestari Ossi Erwelle!

Mainittakoon, että aiempi Teijo Pyykkösen runo sai pontta huhuista, jotta Punkarin porukka jäisi runotta, tai ainakin jalkoihin runoissa!

Takaisin etusivulle