Seuraava kuvat >>>>>>>>
Rospuuton aikaan Jyskyjärvellä 2006
Paljon on Karjalaa reissattu, mutta yksi vuodenaika on
jäänyt vähemmälle. Maaliskuun lopun tippuvat räystäät ovat toki tulleet
tutuiksi , eikä loska ole vierasta huonoihin teihin kiintyneille seikkailijoille. Oikeasta kelirikosta on kuitenkin leikki kaukana.
Kun nelivetoinen postiauto kääntyy takaisin, eikä kylään tule leipää
moneen päivään, voidaan puhua ankarasta keväästä. Semmoisesta suomipoika ei
tiedä mitään. Ehkä emme tiedä mekään, sillä pääsimme nipin napin pois
sen alta jättämällä Jyskyjärven paluumatkan reittiohjelmasta.
Paanajärvelle emme enää kuitenkaan päässeet onnittelemaan 70 vuotta
täyttänyttä ystäväämme.
Seuraava kuvat >>>>>>>>
Harmaus on käsin kosketeltavaa. Kevät nousee huomenna talvipesästään.
Viimeinen talvipäivä huhtikuun 5. päivä. Jäällä pystyy vielä liikkumaan.
Sahanpurut kuuluvat vuodenaikaan. Kallis puu tuodaan kyliin sahattavaksi.
Kaikilla ei ole siihen enää varaa. Kuorman hinta pyörii jo sadoissa euroissa.
Asko kokeili jättimäisen pöllin halkaisua tuomallaan kirveellä. Pitää osua
kulmaan.
Kulkijat pitää aina haukkua. Yöllä kissat mouruavat kylän kakofoniaan.
Tästä se alkaa. Kaksi päivää myöhemmin tie oli poikki myös keskellä kylää. Kauppa-aukio muuttui mereksi. Syksyllä syntynyt Oleg oli kohta valmis kävelemään, karjalaisittain astumaan. Pojasta on tulossa tanakka veijari.
Illalla kylyyn. Olen sen monta kertaa sanonut ja sanon nytkin. Täällä ovat
maailman parhaat saunat.
Jokainen karjalainen kyly on erilainen. Niillä on oma henkensä.
Seuraava kuvat next views >>>>>>>>