Sonkakoski matkan varrella. Vettä on riittänyt kuohutella tänä kesänä.
Vienassa Citikalla
ratsastellen heinäkuussa 2009
Teksti ja kuvat ©Petri Niikko. Views from
Northern Russian Karelia in July 2009
Paras ostokseni tänä vuonna on ollut kalossit. Sain ne
yhdellä eurolla kirpputorilta.
Karjalassa niillä oli käyttöä lähes koko reissuni ajan, vaikka joka päivä
ei satanutkaan. Oli mukava liikkua märässä ruohossa kuivin jaloin. Autolle ei
valitettavasti ole saatavilla semmoista suojaa, joka varjelisi sitä sateen
pieksämien teiden rasituksilta. Vaikka onnistuin ohjastamaan kulkupelini ojaan
(peruuttaessani pihalta asfalttitielle), sain sentään orhini takaisin
kotilaitumille tarkempia tutkimuksia varten. Taisipa sen hydrauliiikka hieman
siipeensä saada ja muutama turha muoviosakin pudota kuoppien paukkeessa matkan
varrelle. Tänä vuonna tiet ovat olleet todella huonossa kunnossa. Enemmän
säistä kärsivät kuitenkin ne kyläläiset, joilla vielä on kotieläimiä.
Paanajärven Valentina pyysi päivittäin Jumalalta aurinkoa ja kuivempaa
säätä.
Turistit ovat vähentyneet Vienan Karjalassa. Syitä siihen en lähde arvailemaan, mutta otan esille muutaman tärkeän seikan sinne matkaavien pohdittavaksi. Kesä on Karjalan kylissä eläville ihmisille kiireistä aikaa ilman turistejakin. Kasvimaan hoito, isojen perunapeltojen multaaminen ja kitkeminen ovat vain osa päivittäisiä rutiineja, joilla valmistaudutaan talven varalle. Valentina muisteli hienoisella mielipahalla sitä ainoa turistiryhmää, joka hänelle soittamalla varautui yöksi tulemaan. Sattui olemaan aurinkoinen päivä - siis paras hetki heinätöille. Valja joutui valmistelemaan koko päivän einettä ja majoitustiloja tuleville turisteille. Kun nämä sitten tulivat, päättikin matkan johtaja lähteä vielä samana iltana Kalevalaan, vaikka muut matkalaiset kenties olisivat jääneet Paanajärvelle. Valentina teki siis turhaa työtä, ruoka jäi happanemaan ja heinätyöt tekemättä. Jos varaat majoituksen Karjalasta sovi realistinen saapumisaikataulusi, älä muuta suunnitelmia ilman painavaa syytä - tai korvaa majoittajalle mahdolliset menetykset. Asettuminen rauhassa kylään on usein paras vaihtoehto. Kaikki ongelmat ratkeavat ja olo paranee, kun antaa matkarasitusten tasaantua. Vain näin ajatellen pääset nauttimaan kylien hengestä. Rauhasta. Jopa autosi vauriot saadaan yleensä korjattua paikallisin voimin. Ja tuliaisena aina yhtä hyvä vieminen ovat näppylähanskat. Ne kuluvat "ruttoseh" halon hakkuussa ja heinätöissä.
Nyt sitä rauhaa ja kiireettömyyttä oli. Kello jäi pöydälle. Pääsin kalalle ja muiden muassa vastojen tekoon - vassanlehteen. Kaikkinainen kylien touhu ja kukkien tuoksu repi minut irti työelämän koheltamisesta. Vaikka välillä satoi ja oli ukonjyryä, ei aika käynyt pitkäksi. Oli aikaa kuunnella kylän ihmisten puhetta. Karjalan kieli ja sen rikas ilmaisu ovat tepsivää lääkettä tekstiviestien ja tylppien Facebook -viestien niukkuudelle. Opinpa taas uuden sananparrenkin syödessämme kalaretken suomaa haukea ja ahventa: "Häntäjouhi joutavalle, piä perän pitäjälle, keskimuru keittäjälle". Kuinka helposti sitä suomalainen kaupunkilainen tuntee itsensä Karjalassa joutavaksi, mutta siitäkin olotilasta mummojen hyvin pitämä matkalainen saa nauttia täysin siemauksin.
Mänkyä Vienah työ käymäh!
Petri Niikko 25.7.2009
Sonkakoski matkan varrella. Vettä on riittänyt kuohutella tänä kesänä.
Paanajärven lossille vielä kaksi kilometriä... Ja taas pilviä...
Valentina ja Vieno Vienon tulevan talon edustalla - hirret on jo tuotu! Ja
tämä kahvi pesi espresson... Minut tuntien lujasti sanottu. This is better
than espresso...
" Anna hot' Jumala yhtenä piä'nä ei vihmuis"...
Jyskyjärvellä näkee aina auringon. Joka reissulla.
Ja sitten
kalalle....
Paluu aamuyöllä kalalta
Kalakeittoa omasta hauesta. Kalan liha syödään erikseen. Karjalainen
kalakeitto ei ole "mössöä".
Hääseurue Jyskyjärvellä. Autokanta on vaihtunut vauhdilla
syrjäkylissäkin.....
Sitten ollaankin jo Kalevalassa, melkein kaupungissa. Ja hoplaa - ojan
kautta. Kuva: Anja Kratskovskaja
P.S. .Ostakkua miulta auto... takapään korkeussäädin jumittaa ja muuta
pientä. Tämä oli sentään ainoa paikka, jossa ranskatar tarvitsi
ulkopuolista.
Mutta ne tiet. Sateella on voimaa. Osuus Kalevalasta Kostamukseen on kamalassa
kunnossa,
vaikka IKEA onkin itsekkäistä syistä kunnostanut kiehtovaa ja haastavaa ajorataa.
No, kunhan vaan potakkasato onnistuu ja saadan marjoja, niin eiköhän sitä taas ensi vuoteen. Suuret kiitokset karjalaisille ystävilleni, majoittajille ja muille. Näistäkin muistosta on tekeillä multimedia-esitys. Tapaamisiin!
Petri Niikko
Bussimatkan runoihin ja kuviin pari viikkoa ajassa
taaksepäin
Other views from Karelia in 2009