Paista päivä pilven päältä
pientareelle Paanajärven,
kun et helli heltehellä,
etkä lämpöä lähetä
viluvihman vaivaamille,
jänkijöille Jyskyjärven!

Eeva, Leena ja Sari 7.8. 2003

Vilu viekas

Vilu viekas vanhan Vienan
hiipi alle miehen hurstin.
Kehitteli hyisen horkan,
vilunväreet valmisteli.

Häivy häikkä hyinen horkka,
minusta ulos pakene!
Laitan sulle kylyn kuuman,
kylyn kyisen, hurjan huurun,
itse istun lautehille,
viskaisen ve'et kiville,
kiljukiulun kiukahille!

Häivy häikkä hyinen horkka,
Uhtualle uljuttele,
Tsirkan soille soljuttele,
Mötön mutkahan murene!!!

Reijo Oja 15.8. 2003. 
(Palkittiin matkan parhaana)

Joki kaunis Karjalassa

Joki kaunis Karjalassa,
sielu on kylän vienalaisen.
Vene ootti laiturissa,
terva tuoksui tuupparissa.
Siitäpä matka mierolaisen,
turistin rajantakaisen.

Kaunista oli ajella,
ihanata ihmetellä.
Näki uudet matkalaiset,
ventovierahat veneessä
talot vanhat ikkunoineen,
hirsiseinät arvokkaimmat.

Savut nousi saunasista,
kylyistä kylän eloisan.
Kiersi saaret Jyskyjärven
Yrjö, taitava ajuri.

Nautin täysin siemauksin,
ahmin ainutkertaisuutta, 
luonnon, virran kauneutta.

Syvään syöpyi sieluhunsa,
Karjala kesän lopulla.
tallentui sy'ämmeen saakka
matkalaiselle evääksi.

Irma Oja 15.8. 2003 

Väri keltainen elämän

Väri keltainen elämän,
anna voimia uroolle,
suvun suuren jatkajalle
nostehetta männyn voiman!

Eeva Välke, 1. palkinto 10.8. "noste-uutteesta"

Keltapurkki purnukkainen

Keltapurkki purnukkainen,
taika-aine taitavainen,
nosta lempi liekehtimään,
voima voittoisa viritä!

LV 9.8. 2003

Kumma kyly

Linja-auto laadullinen,
kulkuneuvo kelvollinen,
Tapsan taitavan käsissä
kohti Karjalaa eteni.

Mukavata matkanteko 
Suomen teillä mainioilla,
ilmajousten huokaillessa,
ilmastoinnin henkäillessä.

Saavuttihin Karjalahan,
kulku toiseksi tokeni:
kuoppa siellä, toinen täällä
kulkuneuvoa kuritti,
runnoi aivan ankarasti.
Ilmastointi tuo ihana
katkesi kuin kanan lento.

Päivä julmasti porotti,
lämpöasteita kohotti,
kuumeni pahasti auto.
Kyly bussista sukesi,
kyly kuiva ilman vettä,
ilman vettä, ilman vihtaa,
ilman kiukahan kiviä.

Raihnas rahvahan olento,
hurja katsanto inehmoin
kylyn kumman uumenissa:
virtasi hiki ihosta,
vahvasti punersi poski,
märkäni selusta paidan,
vettyivät vetimet kurjain.

Onnistunutta Aunuksen matkaa muistellen,
terveisin Seppo Niska.
(Tämä upea runo tuli sähköpostitse. P.N.)

Hesan asemalle saavuin,
matkalaukuin kaavuin.
Lauri yllätyksen antaa,
kuka joukostamme vastuun kantaa?
Matkaltamme johtotähti
vastuun näki läheisestään -
siksi lähti.

Jyskyn, jyskyn ryskytellen,
porukkaa nyt nytkytellen.
Kajaanista matkaan saamme
oppaan lisää porukkaamme.
Kokeneen ja viisaan
kertoo huhu.
Enempää en tässä puhu.

Alkutaipaleella tiemme,
ja se Jyskyjärveen vienne.

Mirjam Parkkali ja Ilmari Karppinen
(matkan ensimmäinen runo 11.8.)

Aunuksen kuvausmatkan runosatoa:
Petroskoista Soutjärvelle (27.7.03)

Asetuimme Petroskoihin 
Äänisjärven rantamille.
Taivas pilvetön porotti,
helle hervoton helotti,
Hiki pintahan pirahti.
valui vesi vartta myöten,
jalat paksuiksi pakotti.

Äänisjärven pinta tyyni
ilta-auringon rusossa
soi nyt silmälle suloa,
levon mielelle mukavan.

Juhli nuoret yötä myöten
regatassa rentoutuivat
olutpulloja kumoten.
Vielä tölkit tyhjensivät
äärellä Onegan äyrään,
hiekalla aaltojen hioman.

Mieli Vepsähän janosi
heimokansan kankahille
kyliin harmaiden tupien.
Vaan oli rekka kaatununna
tukit tielle tukkoseksi.
Hetken katsoi Suomen miehet,
sitten toimehen tokeni,
tukit syrjälle sysäsi,
tiemme autolle avasi.

Vihdoin kylän saavutimme,
Soutjärvelle joutusimme.
Tanssi, lauloi Vepsän naiset,
menosi mukana miehet 
meidän kaikkien iloksi
hyvän mielen antajaksi.

Museossa nähdä saimme
kuinka eli Vepsä ennen,
tuli toimeen laulumailla,
hirsipirteissä sikisi.

Odottivat matkalaista
ruokapöydät katettuina
piirakoilla, leipäsillä,
kaikenlaisilla kaloilla.
Mehu kaunis karpalosta
maistui kaikille janossa.
Eteen vielä teetä toivat,
puusti maisteltiin makea.

Koitti sitten lähdön hetki - 
kunhan joukko kokoon joutui.
Vielä viimeiset kuvasi,
kylänraitilla ravasi
kourissa digikamerat, 
kellä Pentaxit povessa.

Jätti pian taakse vanhan Vepsän
taloinensa, puutteinensa
iloinensakin elävän,
kovia kokeneen kansan.

Ritva Lindfors

Kuntonsa menettänyt mies

Lojui mies vuotehella
kolme naista vierellänsä.
      Mies se vain kuorsasi,
            pirtti tärisi.
Aamusella ei puuro maita.
       Virkkoi siihen emäntäinen:
     jo on miehestä kunto mennyt.

Taisto 9.8.

Kelpo oli loitsu

Kelpo oli eilisloitsu,
antoi meille päivänpaisteen,
pilvet poisti paikoiltansa,
säteet lämpimät lähetti.
Vaikka äijän vihmoeli
sy'ämmemme sykähteli
vuoksi kauniin Karjalansa,
Vienan laulavan rahvahan.

Helena 8.8.

Seuraavat runot

Edelliset runot

Etusivulle

Vepsässä tanssittiin.