Huonoja kuuluu Karjalasta syksyllä 2003
Kuvia Paanajärven kylästä

Ihailimme kesän alussa komeasti nousseita perunanvarsia Jyskyjärvellä ja Paanajärvellä. Nyt kun perunasato on syyskuun aikana nostettu talteen voidaan puhua miesmuistiin huonoimmasta sadosta. Kylien tärkein elintarvike jäi kasvultaan pienikokoiseksi ja perunaa on saatu talteen reilut kolmannes vähemmän kuin viime vuonna. Paanajärvellä puhuttiin potakan riittämisestä Jouluun saakka. Mikä vei sadon? Kylmien ja kuumien kausien nopeat vaihtelut ja äkilliset sateet ovat varmasti vaikuttaneet varsien mustumiseen. Kuulin tosin parinkin mummon puheissa viittauksen "Ken se lienöy pahalla silmällä katshon..." Ikivanhaa taikauskoa varmemmin televisio on kertonut samanlaisesta tilanteesta koko Karjalan alueella. Heikon lakkasadon painikkeeksi on sentään saatu pientä korvausta hyvästä sieni- ja karpalosadosta.

- Syömme sitten talvella makaroonia!...

Tekoallashanke kuuluu etenevän. Paanajärvellä kerrottiin, että rakennustyöt alkavat viimeistään ensi keväänä. Pato olisi valmis jo kolmen vuoden kuluessa. Vanha Paanajärvi hukkuisi kokonaan kirkkoa lukuunottamatta ja Jyskyjärvellä vesi nousisi kriittiset kaksi metriä. Energiahankkeesta kuultaa Putinilainen tehokkuus. Irvokkaimmillaan työttömyyden piinaamat vienalaiset saisivat vihdoin töitä - oman hautansa kaivuuseen. Luotettavana tiskinalustietona kuulin, että kun patohanketta viimeksi valmisteltiin olisi sähköä aiottu myydä nimenomaan Suomeen.

Arkkitehti Orhinski on kuulemma matkustanut Moskovaan kapinoimaan hanketta vastaan, mutta olisiko meillä suomalaisillakin oma lehmä ojassa!!? Mehän vastustamme myös yhtä tunnetuista vaihtoehtoista Karjalan ydinvoimahanketta, jolle tosin on kääntänyt selkänsä myös Karjalan presidentti.

               
Paanajärvi 1.10.2003 Kuva ©Petri Niikko.  Potakka on kerätty kellareihin.

Paanajärven kohtalo on puhuttanut minua vuodesta 1993, jolloin vierailin siellä ensi kerran. Suomen Luonto julkaisi samana vuonna herätteelliseksi tarkoitetun  artkkelini "Paanajärven viimeinen kesä". Jutun johdosta minuun otti yhteyttä Museoviraston silloinen johtaja Helena Kairamo, joka oli saanut idean Paanajärvi Symposiumin järjestämistä kylän arvon selvittämiseksi ja mahdollisesti pelastamiseksi hukuttamiselta. Symposiumi järjestettiin 1994-1995 ja sinne kutsuttiin osallistujia mm. Ympäristöministeriöstä ja Kalevalaseurasta. Tärkeällä sijalla asiantuntijaraadissa olivat oululaiset arkkitehdit, jotka olivat tehneet samana vuonna kuin allekirjoittanut tutkimusmatkan Vienan Karjalaan. Satuimme myös pitämään kesällä 1994 suurehkot valokuvanäyttelyt Helsingissä Vienan Karjalan tiimoilta - oululaiset "Vienan Jaamalla" ja minä "Kutsasta Kalevalaan - löytöretki naavametsien, könkäiden ja runokylien maisemiin" otsakkeilla. Soittelin vuonna 1994 ahkerasti silloisen Kuhmon Kulttuurikornitsan, nykyisen Juminekeon johtajalle Markku Niemiselle toivoen, että Kornitsa käyttäisi asiantuntemustaan ja suhteitaan Vienan mielestäni tärkeimmän kulttuurikohteen pelastamiseen. Taisinpa sanoa tapani mukaan suoraan, "Paanajärven myötä hukutetaan koko Vienan Karjala." Olen edelleen samaa mieltä, paitsi, että kun kaupanpäällisinä puolet Jyskyjärvestä upotetaan niin urakka on täydellinen. Vienalaista jokikulttuuria ei sen jälkeen enää ole.

Olin iloinen kun Kalevalaseuran kanssa likeistä yhteistyötä tekevä Juminkeko otti Paanajärven asiakseen. Resurssimme eivät moiseen olisi riittäneet. Paanajärven kunnostustyöt ovat kohentaneet kylän ilmettä silmin nähden, ja uudet pitkospuut Uudelle Kylälle tuovat kyläläisille ansaittua luksusta . Suomen lehdistö on kirjoitellut säännöllisesti arvokkaasta, jo pelastumassa olevasta karjalaiskylästä. Viime kesänä Paanajärvellä silmiini osunut lehtiartikkeli olikin sitä suurempi sokki. Paikallisessa lehdessä kerrottiin selväsanaisesti, että padosta on tehty korkealla taholla aiesopimus (joka nyt keväällä 2003 vahvistettiin). Olin tyrmistynyt. Otin yhteyttä Helsingin Sanomiin. Lehden toimittaja lähtikin paikan päälle tekemään juttua aiheesta. Yhtään toivon kipinää ei toimittaja patohankkeesta löytänyt, vaikka salaisesti niin toivoin. Uutinen oli järkytys myös paikallisille asukkaille, jotka olivat valmistautuneet jo valoisampaan vanhuuteen. Markku Nieminenkin suunnitteli padon paikalle elinkeinoa kyläläisille. Kuoppaan oli anottu perustamislupaa kalankasvatuslaitokselle. 

Tekee mieli kysyä, mihin tuudittautuminen kylän suojelulle on perustunut? Venäläiset eivät ole koskaan luopuneet hankkeesta. Vielä tänä vuonna jotkut kyläläiset toistelevat toivetta, että patoa ei rakenneta, koska venäläisillä ei ole rahaa. Kun patohankkeen eteneminen pysähtyi 1990-luvun puolivälissä johtui se erään lähteen mukaan hankkeen päärahoittajan murhasta. Tämä suomalainen metsäyrittäjä hakkasi metsää allasalueelta. Kuulemma samana vuonna kun mies tapettiin oli tarkoitus allekirjoittaa sopimus padosta ja sähkötuotannosta. Padon rakennus piti rahoittaa puulla. Mies, jolta asian kuulin väitti, että sopimusta piti tulla allekirjoittamaan suomalaisen ministeriön edustajia. Sähköä oli siten tarkoitus myydä myös Suomeen.

Paanajärven suojelemiselle on nyt paremmat perustelut kuin koskaan, sillä Juminkeko on julkaissut upean kaksikielisen teoksen "Panozero", joka vakuuttaa kylän arvoista. Kirja on kuulemma lähetetty Vladimir Putinille padon alle jäävien asukkaiden adressilla varustettuna. Mutta onko jo myöhäistä? Olisiko hankkeesta pitänyt keskustella monella tasolla silloin kun sitä valmisteltiin?! En laskisi mitään venäläisten päätöksentekijöiden ylimääräisen hyväntahtoisuuden varaan. Eurooppalaisessa mallidemokratiassa Vuotos-hankkeesta taisteltiin hartiavoimin yli kymmenen vuotta. Siis  miksi venäläisten pitäisi nöyrtyä muutaman asiantuntijan edessä, kun käsillä on hyvä energiabisnes, jonka sivutuotteena vielä sanotaan laillisesti hyvää yötä (aina venäläisille vaarallisella) reuna-alueella sinnittelevälle vähemmistökulttuurille? Tällaisessa kaupankäynnissä pitäisi lähteä faktoista liikkeelle. Patohanke olisi nimittäin kohtalokas myös Venäjän Pohjois-Karjalan kasvavalle turismille, eikä se varmastikaan riitä turvaamaan Karjalan sähkön tarvetta kovin pitkäksi aikaa. Väitän, että ydinvoimla rakennetaan joka tapauksessa Karjalaan, kunhan Valkialan vesivoimala on ensin saatu siististi pois päiväjärjestyksestä.

Vienan Karjalan Ystävät ry. suunnittelee valokuvanäyttelyä kylien pelastamiseksi. Ota yhteyttä, jos sinulla on ideoita! Sähköposti

28.9. 2003 Petri Niikko Kuvia Paanajärveltä talvella ja kesällä uudet kesäkuvat Syyskuvia 2002

  
Paanajärvi 1.10.2003 Kuva ©Petri Niikko. Ovatko Dimin kissanpäivät pian ohitse?

   
Paanajärvi 1993 kuvattuna tukkitornista, jota ei enää ole. Chip odottaa turisteja kylään vielä vuonna 2004 ©Petri Niikko

Back to home etusivulle